Juridinen käännös

Sopimusehdon väärä kääntäminen tuottaa kirjoitusvirheestä poiketen suoria seurauksia: velvoitteen laajuus muuttuu, toimivaltainen tuomioistuin siirtyy, vastuun raja laajenee. Siksi juridisissa teksteissä odotetaan, että käännösratkaisut voidaan perustella.

Miksi järjestelmien ero on käännösongelma?

Türkiyellä on mannereurooppalaiseen oikeusperinteeseen kuuluva, säädännäiseen oikeuteen perustuva järjestelmä. Englanti ja Amerikan yhdysvallat taas tulevat ennakkopäätöksiin perustuvasta perinteestä. Näissä kahdessa maailmassa samaa tehtävää hoitavilla instituutioilla on eri nimet, ja samannimiset instituutiot hoitavat eri tehtävää.

Kääntäjän valinta on tässä yksi kolmesta: käyttää kohdejärjestelmän lähimmän instituution nimeä, jättää termi ennalleen ja selittää se sulkeissa tai rakentaa kuvaileva vastine. Oikea valinta riippuu tekstin tarkoituksesta. Tuomioistuimelle toimitettavassa asiakirjassa korostuu läpinäkyvyys, kaupallisessa neuvottelussa käytettävässä tekstissä taas ymmärrettävyys.

Tekstityyppi	Ensisijainen odotus	Tyypillinen vahvistuksen tarve
Sopimus ja lisäpöytäkirjat	Termien johdonmukaisuus, pykälänumeroinnin säilyttäminen	Osapuolten välisessä käytössä yleensä ei
Haastehakemus ja sen liitteet	Ehdoton uskollisuus lähdetekstille	Vahvistettu käännös, useimmiten notaarin vahvistamana
Tuomioistuimen päätös	Tuomiolauselman täsmällinen siirtäminen	Vahvistettu käännös ja notaarin vahvistus, ulkomailla apostille
Valtakirja	Valtuuden laajuutta ei kavenneta	Notaarin vahvistama
Yhtiöjärjestys	Toimielinten nimien ja omistusrakenteen oikeellisuus	Vaihtelee viranomaisen mukaan
Oikeudellinen lausunto	Argumentin rakenteen säilyttäminen	Yleensä ei

Ketkä käyttävät juridista käännöstä?

Ensimmäinen ryhmä ovat asianajotoimistot. Ulkomaisia aineksia sisältävissä asioissa todisteiden, kirjeenvaihdon ja vastapuolen esittämien asiakirjojen käännös vaikuttaa suoraan oikeudenkäyntistrategiaan. Toinen ryhmä ovat kansainvälisiä sopimuksia allekirjoittavien yritysten laki- ja hankintayksiköt; niissä käännös on osa neuvotteluprosessia.

Kolmas ryhmä ovat yksityishenkilöt: ulkomailla vireille pannut avioerojutut, perintöasiat sekä tunnustamis- ja täytäntöönpanohakemukset vaativat juridista käännöstä. Neljäs ryhmä ovat välimies- ja sovittelumenettelyt; niissä aineisto on laaja ja aikataulu tiukka.

Työtapa

1. Termilista. Ennen työn aloittamista poimitaan aineistolle ominaiset termit ja niistä sovitaan päämiehen tai asianajajan kanssa. Myöhemmin muuttuva termi tarkoittaa takautuvaa korjausta koko aineistoon.
2. Viitetekstit. Aiemmin käännetyt sopimukset ja osapuolten välinen kirjeenvaihto käydään läpi; jatkuvuus on puolet laadusta.
3. Käännös. Pykälänumerot, ristiviittaukset ja määritelmäosa säilytetään täsmälleen lähdetekstin rakenteen mukaisina.
4. Oikeudellinen tarkastus. Toinen luenta keskittyy sisältöön eikä kieleen: velvoitteen suunta, määräajat, toimivalta ja ehtolauseet varmennetaan yksitellen.
5. Toimitus ja kirjaus. Termiratkaisut kirjataan muistiin; saman aineiston seuraavissa osissa johdonmukaisuus varmistetaan tästä kirjauksesta.

Miten salassapito varmistetaan?

Juridiset tekstit sisältävät usein tietoja, joita ei ole vielä julkistettu: neuvoteltavia hintoja, oikeudenkäyntistrategian, henkilötietoja. Siksi salassapito ei ole juridisessa käännöksessä kohteliaisuus vaan työn tekninen ehto. Käytännössä odotettu vähimmäistaso on kirjallinen salassapitositoumus, aineiston käytön rajaaminen tehtävään määrättyyn henkilöön ja säilytysajan määrittely työn päätyttyä.

Henkilötietoja sisältävissä aineistoissa merkitystä saa lisäksi se, missä tietoja käsitellään. Freelance-verkostoon jaetuissa aineistoissa vastaus tähän kysymykseen voi hämärtyä; asiasta on määrättävä sopimuksessa nimenomaisesti.

Salassapidon toinen ulottuvuus on työn päättymisen jälkeinen aika. Kirjallisesti on määriteltävä, kuinka kauan aineistoa säilytetään, missä ympäristössä sitä pidetään ja miten se hävitetään. Myös käännösmuistiin tallennetut virkkeet kuuluvat tähän: yhden asiakkaan sopimustekstistä muodostunutta muistia ei saa käyttää toisen asiakkaan työssä. Se, miten tämä erottelu teknisesti toteutetaan, on konkreettinen kysymys, joka toimittajalta on syytä kysyä.

Tunnustaminen, täytäntöönpano ja ulkomaiset menettelyt

Yksi juridisen käännöksen tiheimmistä käyttöalueista on se, että ulkomaisilla tuomioistuinten päätöksillä on vaikutuksia Türkiyessä tai että turkkilaisen tuomioistuimen päätöksiä käytetään ulkomailla. Näissä asioissa käännös ei yksin riitä; päätöksen on oltava lainvoimainen, siinä on oltava tarvittavat merkinnät ja vahvistusketjun on oltava valmis.

Käännöksen kannalta näiden aineistojen erityispiirre on tuomiolauselman siirtäminen ehdottoman uskollisesti. Perusteluosassa vivahteen menetys voidaan sietää, mutta tuomion sisällössä ei hyväksytä pienintäkään siirtymää. Osapuolten nimien, asianumeroiden ja päivämäärien täsmällinen siirtäminen on yhtä ratkaisevaa.

Tällaisissa asioissa myös kohdemaan käännösjärjestelmä on ratkaiseva. Jotkin maat hyväksyvät vain oman valtuuttamansa kääntäjän käännöksen; tällöin Türkiyessä tehtävä työ ei ole käännös itse vaan asiakirjan vahvistusketjun saattaminen valmiiksi.

Työkuri kaksikielisissä teksteissä

Kansainvälisessä kaupassa sopimukset laaditaan usein kaksikielisinä, ja kaksi tekstiä kulkee rinnakkain. Tässä asetelmassa käännöksen tehtävä muuttuu: teksti ei ole enää jäljennös vaan itsessään sitova asiakirja. Siksi kaksikielisissä sopimuksissa käännös on prosessi, jonka osapuolten asianajajat käyvät läpi yhdessä.

Tässä prosessissa kolme asiaa on ehdottomasti selvitettävä: kumman kielen teksti on riitatilanteessa ratkaiseva, viittaavatko määritelmäosan termit molemmissa teksteissä samaan käsitteeseen ja vastaavatko pykälänumeroinnit toisiaan täsmälleen. Kun nämä kolme toteutuvat, myöhemmin ilmenevät tulkintaerot on suurelta osin estetty.

Erillinen vaikeus on se, että teksti muuttuu edelleen neuvottelujen kestäessä. Koko tekstin kääntäminen alusta jokaisen uuden luonnoksen kohdalla on sekä kallista että riskialtista; oikea menetelmä on merkitä versioiden väliset erot ja käsitellä vain muuttuneet ehdot. Tämä sekä laskee kustannuksia että estää sen, että aiemmilla kierroksilla sovitut ilmaisut muuttuvat huomaamatta.

Mikä määrää hinnan?

Juridisessa käännöksessä yksikköhintaa nostaa kolme tekijää: termien tiheys, se että toinen luenta vaatii oikeudellista osaamista, ja aineiston salassapitojärjestely. Toisaalta on myös tekijä, joka laskee kustannuksia: sopimukset koostuvat suurelta osin toistuvista vakiokaavoista. Säännöllisen asiakkaan kohdalla toiston osuus kasvaa ajan myötä ja yksikkökustannus laskee.

Siksi asianajotoimistojen kanssa on molemmille osapuolille tehokkaampaa työskennellä puitejärjestelyllä kuin kertaluonteisina toimeksiantoina. Selitämme hinnoittelun logiikan hintasivulla ja kielet, joiden parissa työskentelemme, kielisivuilla.

Usein kohdatut tilanteet

• Ratkaiseva kieli kaksikielisissä sopimuksissa. Jos tekstiin ei ole kirjattu, kumman kielen teksti on ratkaiseva, käännöserot muuttuvat riidan aiheeksi. Tämä ehto on kirjattava alusta alkaen.
• Virhe lähdetekstissä. Kääntäjä ei korjaa lähteen ristiriitaa; hän merkitsee sen muistiin ja jättää asian päättävälle henkilölle.
• Liitteet ja allekirjoitussivut. Kun sopimuksen runko käännetään ja liitteet unohtuvat, aineisto jää puutteelliseksi; liitteet kantavat usein varsinaisen velvoitteen.
• Jakaminen kiireellisissä aineistoissa. Laajan aineiston jakaminen usealle kääntäjälle lyhentää aikaa mutta vaarantaa termien johdonmukaisuuden; tällöin yhden ihmisen tekemä loppuluenta on pakollinen.

Voit kertoa aineistosi laajuudesta ja salassapito-odotuksistasi tarjouslomakkeella.

Tämä sisältö antaa yleisen kehyksen; toimenpidekohtaiset yksityiskohdat voivat vaihdella. Katso voimassa olevat ehdot viranomaisen ajantasaisesta asiakirjaluettelosta.